Muistoja raskausajasta kuvina

 Löysin vanhoja kuvia ulkoisilta kovalevyiltä joita en ollut selannut pitkään aikaan. Sieltä löytyi muutama raskauskuvakin, ja aion nyt näyttää teille näistä muutaman!


Ensimmäisessä kuvassa olen Kätilöopistolla supistusten vuoksi. Kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa aloin supistelemaan yhtäkkiä, sain ohjeeksi ottaa särkylääkettä ja levätä ja jos ei mene ohi, pitäisi tulla näytille. Lähdin sitten tätini kanssa sairaalaan ja minua valvottiin siellä jonkin aikaa. Muistan ikuisesti kuinka kätilö sanoi että "nyt jos vauva lähtee syntymään ei lähetä estelemään". Huh! Menin ihan paniikkiin että eihän se nyt vielä voi! Eihän se vielä tullutkaan, mutta tuolloin sain ajan suunniteltuun sektioon - 7.3. Pillitin tädilleni että seitsemäs kolmatta, lapseni syntymäpäivä, yhyy!




Serkkuni Kaisa otti kuvia minusta, muistaakseni kuukausi ennen laskettua aikaa, tai siis suunniteltua sektiota. Hän oli myös mukanani synnytyksessä. Muistan kuinka laitoin kuntoon tuota kuvissa näkyvää pinnasänkyä, ompelin siihen uudet reunapehmusteet, valitsin tarkkaan lakanat ja petasin sängyn valmiiksi, asettelin pehmolelut sinne. Samaan aikaan kuulin kuinka pinnasänky on turha, reunapehmusteet vaaralliset (vauva tukehtuu niihin), että on ihan turhaa varustelua tuollainen. 

Minua nämä kommentit loukkasivat, koska koin todella tärkeäksi henkiseksi valmistautumiseksi tämän pinnasängyn laittamisen. Minulle oli tärkeä valmistautua, hankkia tarvikkeita ja pakata sairaalakassi etukäteen. Tuntui myös että raskaus ja tuleva vauvan syntymä aiheutti niin paljon epävarmuutta ja asioita joita en pystynyt kontrolloimaan - pinnasängyn laittamisella pystyin kontrolloimaan edes jotain. Muutenkin jo tuolloin alkoi ärsyttämään kaikkien muka-hyvät ja ei-niin-hyvät neuvot ja moitteet kun hankin tiettyjä tavaroita vauvaa varten. 






Ostin muuten lähes kaiken käytettynä vauvaa varten ja lahjoituksena sain sukulaisilta ja ystäviltä todella paljon kaikkea. Eli rahaa ei palanut paljoa -eipä sillä että sitä olisi ollutkaan. Tulin raskaaksi kesken opintojen, eli minulla ei ollut töitä, ei säästöjä, eikä edes asuntoa aluksi. Olin ennen raskautta asunut aina jonkun muun kanssa, kämppisten tai silloisen poikaystävän. En omistanut kunnon sänkyä (pelkän patjan), en sohvaa, ruokapöytää, keittiövälineitä yms. Eli aika vähästä olemme ponnistaneet tähän mitä kaikkea meillä on nyt, tänä päivänä.




Vaikka raskausaika oli haastavaa, pahoinvointeineen, huolineen, ja loppuaikana raskausdiabetes tiukan dieetin kanssa, rakastin raskaana olemista. Se oli mielettömän jännittävää ja kummallista. En voi vieläkään käsittä miten ihminen voi kasvattaa toista ihmistä sisällään, haha! Tunsin itseni kauniksi ja supernaiselliseksi ja tykkäsin käyttää tiukkoja vaatteita missä vatsa näkyi kunnolla. Rakastin sitä kuinka tunsin vauvan liikkeet sisälläni ja pystyimme jo silloin luomaan yhteyttä toisiimme. Tuntui kuin olisimme aina jo tunteneet. Lauloin vauvalle suihkussa aina Olavi Virran Hopeista kuuta, ja se oli meidän iltarutiini, haha. Voi niitä aikoja. Onneksi en vielä silloin tiennyt mitään vuosia kestävästä univajeesta ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.



Rakastin tätä H&M:n punaista mekkoa, joka minulla oli myös mustana. Käytin näitä pitkään vielä synnytyksen jälkeenkin ja harmitti kun ne lopulta hajosivat. Mutta ne kestivät todella kovaa käyttöä, koska etenkin raskausajan loppupuolella nämä kaksi mekkoa olivat ainoat jotka päälleni mahtui enää mukavasti. 



Tässä vielä sama mekko mustana.



Alla olevan kuvan muistan että otin muistoksi: jos haluat joskus uudestaan raskaaksi, katso tätä kuvaa ja muista kuukausia kestävä jatkuva pahoinvointi ja oksentelu jopa yöllä - ja ÄLÄ TEE SITÄ! Hahah. Hyi kamalaa. Se oli kuin pahin krapula kertaa 10, kolme kuukautta ja 24/7.




Rakastin ottaa kuvia vatsan suurenemisesta. Voi että tykkäsin tuosta vatsasta, paitsi tietysti ihan loppuaikoina. Silloin se oli aivan hirveää kun ei pystynyt nukkumaan enää missään hyvässä asennossa. 




Tässä ihan vihoviimeinen kuva ennen lapsen syntymää. Olimme tulleet serkkuni kanssa Naistenklinikalle aikaisin aamulla ja minut laitettiin heti käyrille ja tehtiin nopea ultra. Muistan kun kätilö sanoi että "jos vauva on kääntynyt oikein päin laitetaan sut kotiin odottamaan synnytyksen alkamista!" Sanoin serkulleni että täältähän en lähde muuta kuin vauva sylissä. Ja niinhän siinä kävikin että ei se mihinkään ollut kääntynyt ja iltapäivällä (vasta!) pääsin leikkauspöydälle. Muutamia päiviä myöhemmin sitten lähdimme vauvan kanssa kotiin!



Piditkö sinä raskaana olemisesta vai oliko se tuskaa? Oletko tehnyt postausta raskausajasta blogiin, laita ihmeessä linkki alle niin käyn kurkkaamassa!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Köyhä ei kaipaa neuvojasi - lopetetaan richspleinaaminen

Nepsy-perheille apua ja tukea NYT!

Miten pärjään totaaliyksinhuoltajana? Vinkkejä yksinhuoltajalle arkeen!