Köyhä ei kaipaa neuvojasi - lopetetaan richspleinaaminen

Aika ajoin luen artikkeleita joissa joku on käyttänyt vain kahdeksan euroa viikossa ruokaan tai ”näin pärjäät satasella kuukauden!”. Joka kerta minulla nousee verenpaineet näitä lukiessa.

On ihan kiva jos jaetaan vinkkejä kuinka tehdä mahdollisimman halvalla ruokia tai kuinka säästää rahaa. Usein ne vain ovat vähävaraisen näkökulmasta holhoavia ja nöyryyttäviä muka-neuvoja. ”Voit säästää jättämällä kampaamokäynnit ja hieronnat väliin!”, ihan kuin köyhällä olisi sellaiseen säännöllisesti varaa.


Pahimpia artikkeleita ovat ne, joissa joku hyvätuloinen, korkeassa asemassa oleva tyyppi "kokeilee köyhyyttä" ja elää jollain muutamalla satasella pari viikkoa tai kuukauden. Tällaiset kokeilut ovat todella turhia ja lisäksi alentuvia köyhiä kohtaan, koska on mahdoton tietää minkälaista köyhän elämä on parin viikon/kuukauden kokeilun perusteella. Näissä kokeiluissa ei lasketa mukaan kaikkea kuitenkaan, kun kaapista löytyy hätävarariisit, hernarit ja parmesanit eikä tarvitse murehtia vaikkapa pesukoneen tai ainoiden talvikenkien hajoamista.

Muistan erityisesti yhden artikkelin missä jaettiin säästövinkkejä tyyliin ”näin säästin puolessa vuodessa kymppitonnin”, ja artikkelin nainen asui ilmaiseksi mummonsa luona ja poikaystävä tarjosi illallisia. Hohhoijaa.


Miksi köyhä ei halua kuulla neuvojasi?


”Toimittaja Julia Thurén kirjoittaa ilmiöstä tuoreessa kirjassaan Kaikki rahasta (Gummerus). Hän selittää, että niin sanottu richsplainaaja on ihminen, joka jakelee itseään pienituloisemmalle itsestäänselviä tai typeriä säästövinkkejä. Sellaisia asioita nimittäin ehtii ja jaksaa ajatella, kun on tilanteessa, jossa rahaa on tarpeeksi.” - Me Naiset


Kuva: Heidi Romo

Köyhä ei ole yhtä kuin typerys

Kyllä jokainen suomalainen tietää, että niitä marjoja saa metsästä ja kausijuureksia- ja vihanneksia saa edullisesti. Kyllä jokainen tietää, että on halvempaa tehdä ruokaa itse, ja että voi säästää kun suunnittelee viikon ruuat etukäteen. Oma kokemukseni on se, että rahavaikeudet (etenkin pitkään jatkuessaan) ahdistavat niin paljon ettei suunnitteluun ole voimia. Jatkuvien tarjousten perässä juokseminen myös ahdistaa. Sen takia tuntuu todella nöyryyttävältä kun ihminen jolla on aina ollut varaa ostaa mitä tahtoo, neuvoo että poimi marjat syksyllä pakastimeen.

Vaikka ihminen on vähävarainen, ei ole automaattisesti idiootti joka ei vain tajua miten hoitaa taloutta ja ostaa (taloudellisesti) järkevää ruokaa. Hankalassa elämäntilanteessa ei välttämättä ole voimavaroja järkevään suunnitteluun. Toisaalta voi olla että köyhyys on perittyä eikä ole saatu lapsuudessa tai nuoruudessa esimerkkiä rahan käytöstä tai talouden suunnittelusta.

Kun on talousvaikeuksia ja rahat eivät oikeasti riitä, ne itsepoimitut marjat ovat vain pieni tippa meressä. Itsepoimitut marjat eivät ole ratkaisu huonoon taloustilanteeseen. Lisättäköön, ettei kaikilla edes ole isoa pakastinta minne säilöä ruokaa. Ja lisättäköön vielä sekin, että kaikilla ei ole esim. vammojen tai asuinpaikan takia mahdollisuutta lähteä marjastamaan.


Köyhä ei välttämättä jaksa kokata itse

Kun on elänyt pitkään köyhyysrajalla tai sen alla, alkaa kaikki lannistamaan. Silloin on helppo sortua valmisruokiin, tai ainakin todella mielikuvituksettomiin ruokiin. Itse ainakin helposti sorrun valmisruokiin tai puolivalmisteisiin, koska en jaksa ajatella ruokailua. Kun raha-asiat ahdistavat, ahdistaa myös ruokailu ja sen suunnittelu, koska ei ole varaa sellaiseen ruokaan mitä ehkä oikeasti söisi, jos olisi varaa.


"Satu ei ole laskenut esimerkkiviikkoon mukaan käyttämiään mausteita, teetä, kahvia ja ruokaöljyä, jotka löytyvät heidän ruokakaapeistaan jo valmiiksi. Samoin kaurahiutaleet ja riisin hän oli ostanut viime viikolla, joten niitä oli valmiiksi kaapissa. Viikon ruokakauppaostokset maksoivat 17,83 euroa; esimerkiksi 20 eurosta ylijääneillä 2,17 eurolla olisi saanut vielä ostettua lisää riisiä ja kaurahiutaleita. Niin ikään hän poimii itse marjat ja sienet sekä kalastaa." Me Naisten sankaritarina siitä, kuinka pärjätä 20:llä eurolla viikossa


Kuva: Heidi Romo


Jätät vain väliin kampaamokäynnit ja työpaikkalounaat niin kyllä se siitä!

Törmään usein tähän väittämään - älä käy kampaajalla niin on varaa ostaa ruokaa! Herranjestas, eihän köyhä voi kuvitellakaan menevänsä kampaajalle kerran kuussa, joka maksaa 100-200 euroa. Ei vähävaraisella ole varaa sellaiseen luksukseen. Tai ehkä on, mutta se tarkoittaa sitä että silloin syödään puuroa tai luovutaan jostain muusta sen rahan takia.

Jos ei ole koskaan joutunut nipistämään mistään, voi olla vaikea asettua toisen asemaan. Asemaan jossa kaikesta joutuu koko ajan nipistämään, mahdollisesti vuosikausia.

Toivoisin että tästä aiheesta puhuttaisiin enemmän. Mutta tuntuu siltä, että aina kun aiheesta puhutaan saa vähävarainen kuulla kuinka on tyhmä, kyvytön hoitamaan talouttaan järkevästi ja saa roppakaupalla neuvoja ihmisiltä jotka eivät tajua asioista mitään. Keskustelu kiertää samaa kehää jossa toiset ovat sitä mieltä että jokainen on oman onnensa seppä ja köyhyys itse aiheutettua. Todellisuudessa on paljon tilanteita joihin ihminen ei voi itse vaikuttaa emmekä kaikki ole samalla lähtöviivalla elämässä. Köyhyys on niin monitahoinen asia, että se ei selity pelkällä kyvyttömyydellä hoitaa talouttaan tai ostaa järkevää ruokaa kaupasta.


Muuta pois toiselle paikkakunnalle!

Kun on köyhä ja työtön, pitäisi muuttaa työn perässä ihan mihin tahansa. Muuten on laiska työnvieroksuja. Kuinka moni meistä oikeasti lähtisi työn perässä satoja kilometrejä, etenkin jos on lapsia? Etenkin kun miettii sitä, että nykyään vakituinen työpaikka on todella kiven alla, niin kuka muuttaisi toiselle paikkakunnalle määräaikaisen työn perässä? Toki osa tähän pystyykin, mutta se ei tarkoita sitä että kaikki pystyisivät. Silloin tuntuu todella kurjalta kun syyllistetään siitä, että itsepä olet tilanteeseesi joutunut, kun et suostu muuttamaan työn perässä.

Itse en voisi muuttaa työn perässä, koska koko elämäni ja tukiverkostoni on Helsingissä. Mikä järki olisi lähteä sadan kilometrin päähän töihin, kun olisin yksin ilman tukiverkkoa ja uupuisin?


Tee hernekeitto itse, niin säästät!

Kun Yle Perjantain dokumentti Hyvä köyhä ilmestyi, sain todella paljon palautetta. Sain jonkin verran kommenttia siitä että vaihtamalla purkkihernarin itsetehtyyn, tai jättämällä kalliit kolmioleivät syömättä en olisi niin köyhä. Että on ihan omaa syytä, ettei rahat riitä. Ihanaa syyllistämistä. Ihan kuin köyhyys poistuisi jos lakkaisi ostamasta kolmioleipiä ja tekisi kaikki ruuat itse alusta alkaen. Tietysti rahaa säästää huomattavasti, jos suunnittelee ruokansa ja tekee itse, mutta köyhyys ei ole yleensä niin helposti ratkottavissa. Kun vuodesta toiseen elää kituuttaen, voi olla hankalaa ajatella järkevästi enää. Ja ihan oikeasti suomessakin on sellaista köyhyyttä että vaikka miten budjetoisi, niin rahat eivät riitä.

Tämä kertoo tosin keskustelun tasosta kun syyllistetään köyhää siitä ettei tee hernekeittoa itse, vaan ostaa sen valmispurkkina. Kukaan ei voi tietää toisen asioita ulkopuolisena ja silloin on täysin turhaa lähteä syyllistämään aiheesta. Sain dokumentin jälkeen kommenttia myös siitä että instagramissani oli kuva oluesta ja kolmioleivästä - muun muassa ne olivat jonkun mielestä syy siihen että olen köyhä ja läski. Heh. Todellisuudessa ohjelman jälkeen Yle Perjantain tuottaja tarjosi meille oluet ja kolmioleivät hienosti menneestä live-ohjelmasta. En ollut syönyt oikeastaan mitään koko päivän aikana koska jännitti niin paljon. Ja sehän se onkin syntiä kun läski köyhä juo kaljaa ja syö- hyi kamala. Itsepä olet kaiken pahan ansainnut, kun on noin surkea ruokavalio!


Kuva: Heidi Romo


”Vain tyhmä ottaa pikavipin”

Olen nähnyt monia keskusteluita siitä kuinka kommentoija ei ”ikinä ottaisi pikavippiä, sehän on ihan idioottimaista”. On helppo huudella sellaisia, jos ei ole koskaan ollut tilanteessa missä tuntuu että ulospääsyä ei ole. Silloin on helppo ottaa pikavippi, kun se pelastaa tilanteen hetkellisesti. Itsekin olen tähän muutamia kertoja sortunut, kunnes olin niin sanotusti kusessa, kun pienehkö laina paisui suuremmaksi ja suuremmaksi. Minulla oli mielenterveysongelmia ja pitkittynyt työttömyys, ja ihan hirveä ahdistus taloudestani. Silloin saattaa tulla yllättävän kapeakatseiseksi, eikä uskalla katsoa tulevaisuuteen tai ajatella seuraamuksia pikavipeistä. Se ei ole tyhmyyttä, vaan olosuhteista johtuvaa ahdistusta.


Jos köyhä ottaa manikyyrin, hän on huono köyhä

Köyhällä ei ole oikeutta manikyyriin tai mihinkään ”luksukseen” koskaan. Silloinhan muuttuu huonoksi köyhäksi, kun ei nöyristele hernaripurkin kanssa, vaan nauttii joskus elämästään.

Keskustelussa köyhyydestä päästään aina siihen myös että köyhällä ei saisi olla lemmikkejä, köyhä ei saa tupakoida eikä juoda alkoholia koskaan, eikä etenkään nauttia elämästä. Etenkin jos elää valtion tuilla.

Hyvä köyhä -dokumentissa kerroin kuinka kuulen jatkuvasti sitä että köyhällä ei voi olla Macbookia tai Iphonea. Kun dokkaria kuvattiin olin ollut työttömänä pidemmän aikaa, ja Macbookini olin ostanut ihan kerta-ostoksena silloin kun olin työelämässä. Raadoin töitä niin sanotusti perse ruvella, ja säästin, että saisin hyvän tietokoneen joka kestää, ja se kannatti. Puhelimen ostin kolmen vuoden sopimuksella ja se maksoi minulle n. 15 euroa kuussa. Päätin satsata näihin koska teen työtäni somessa ja silloin täytyy olla hyvät varusteet. On jokaisen oma asia mihin päättää oman roposensa satsata vaikka niitä roposia olisi vähän. Mitä väärää siinä on että satsaa tekniikkaan, jotta voisi tienata sen avulla tulevaisuudessa rahaa? Huoh. 

Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää onko köyhän kännykkä saatu lahjoituksena ja lapsen Adidakset saatu kauan toivottuna synttärilahjana. On käsittämätöntä miten köyhyyskeskustelu keskittyy siihen minkälaiset lenkkarit köyhällä on, eikä se syyttävä sormi osoita vaikkapa (oikeisto)poliitikkoja kohti. Onhan se tietysti helpompaa syyllistää köyhää kuin nostaa kissa oikeasti pöydälle ja pureutua köyhyyden syihin ja miten niihin voisi yhteiskunnallisella tasolla vaikuttaa. Mutta eikös ne oikeistopoliitikot juuri sitä haluakin - että köyhät tappelevat keskenään ja he saavat rauhassa kerryttää omia muhkeita pankkitilejään.


Toiveeni onkin se, että yleisessä keskustelussa voisimme vihdoinkin siirtyä eteenpäin tästä ikuisesta vähävaraisten syyllistämisestä ja syyttelystä. Sen sijaan toivoisin enemmän empatiaa ja ymmärrystä erilaisia elämäntilanteita kohtaan.


Vähävaraisuus voi olla muutenkin niin nöyryyttävää, kuluttavaa ja yhteiskunnasta eristävää että muka-neuvot ja syyllistäminen ei edistä yhtään kenenkään asiaa. Sen sijaan voisimme keskittyä edistämään asioita yhteiskunnallisesti parempaan suuntaan. Voimme vaikuttaa siihen ketä äänestämme ja mitä asioita nostamme esiin yleisessä keskustelussa. Pienilläkin teoilla voi olla vaikutusta, sen sijaan että haukumme köyhiä jotka kertovat ahdingostaan. 


💗 Seuraathan minua jo muualla? 💗

instagram  |  facebook  |  blogit.fi  


Kommentit

  1. Hieno kirjoitus, osaat kirjoittaa hyvin ja aihe on tärkeä. <3 t. bloggaajakollegasi Anna

    VastaaPoista
  2. Kiitos tästä kirjoittamastasi jutusta! Täällä on juuri sellainen ihminen jolla on yhdet ainoat talvikengät ja jos ne hajoaa, niin ihmeissään ollaan. Työttömänä ei niin vain ostella uusia vaatteita ja kenkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 💜 Ihan totta, mäkin oon monta syksyä ja talvea kipuillu sitä kun ne ainoat kengät hajoaa tai kun lapselle pitää hankkia uutta vaatetta... edes kirpparihinnoin ei aina ole varaa, eikä aina oo voimavaroja etsiä kirppareilta.

      Poista
  3. Tämä on niin totta! Henkilökohtaisesti minulle on sanottu että miksi et muuta muualle, josta saisi työtä. Minusta tällainen ehdottelu on todella loukkaavaa. Kyse oli ihmisestä johon olin tutustumassa ja hänestä alkoi tulla esiin aika piikittelevä luonteenpiirre. En ole tekemisissä enää ko. ihmisen kanssa, mutta todella hyvä kun otat esille näitä asioita! Näistä pitäisi puhua paljon enemmän ja todentuntuisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään helposti muuttais työn perässä. Kaikki ei vaan pysty siihen eikä siitä sais syyllistää.

      Poista
  4. Nyt osuit vitutushermoon tosi raskaasti! Nämä "hyvien neuvojen jakajat" harvemmin tietävät köyhyydestä yhtikäs mitään! "Jätä kampaamokäynti väliin". Joo, mitäs kun olen käynyt siellä kahdesti elämäni aikana (olen päälle 40v). Ja lopetin kotivärit vuosia sitten, kun ovat kalliita. Ja ostan sitä Tokmannin euron shampoota. Äiti (pian 80v.) leikkaa latvat, jos pääsee käymään pari kertaa vuodessa (Onni-bussilla on joskus halpoja matkoja Kuopiosta).

    Meillä elettiin jo lapsuudessani kädestä suuhun ja sama meno jatkuu itselläni. Hierojalla kävin kerran (kun silloinen määräaikainen työsuhde loppui, sain lahjakortin hierontaan). Talvikengät korjasin liimalla, kun alkoi vesi tulla sisään reunoista (kestävät taas hetken). Harrastusmenot ovat pienet: kirjasto ja ulkona kävely ovat suht edullista huvia.

    Kaapissa ei todellakaan ole "valmiiksi" kahvia, riisiä ja mausteita! Kyllä ne on ihan itse ostettava! Autosta emme edes haaveile. Kaksi kissaa on ja niiden terveys hoidetaan hyvin. Omat vaivat saavat usein odottaa... Jos olisi rahaa, teettäisin kunnollisen terveystarkastuksen ja kävisin hammastarkastuksessa, uusisin myös silmälasit.

    Nämä "köyhyyden kokeilijat" saisivat hävetä! Toivottavasti lukevat tämän ihan loistavan kirjoituksesi ja tunnistavat itsensä! Jos lähdet politiikkaan, äänestän Sinua! :D



    VastaaPoista
  5. Hauskaa että mainitsin pakastimen! 😂 Meidän edellisessä kodissa ei ollut pakastinta, jääkaappi oli aika ruppana muutenkin joten kysyttiin olisiko vuokranantajan mahdollista hankkia jääkaappi-pakastin. "ei kuulu vuokranantajan tehtäviin" oli vastaus. Käytiin toukokuussa katsomassa uutta asuntoa keskellä keittiötä oli arkkupakastin ja kyllä on muuten pikkuisen ihanaa ostaa pakastin täyteen sapuskaa, ei tarvi stressata päiväyksiä, kun pakkaseen vaan ja sieltä pöytään 🤩

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on sellanen perus ”puolikas” pakastin minne ei tod. mahdu paljoa! Edellisessä kämpässä pakastin oli niin pieni ettei sinne mahtunu edes pakastepizzaa ellei siitä ottanu sitä pahvia päältä pois 😂

      Poista
  6. Aika usein kuulee, että pitää olla valmis muuttamaan työn perässä. Muuttaminen on kallista puuhaa, itselläni ei olisi rahaa edes siihen ensimmäiseen muuttoon, puhumattakaan takuuvuokrista, joita vaatii vuokranantaja kuin vuokranantaja. Tähän tulee useimmiten vastaukseksi että pitää konmarittaa, hankkiutua eroon turhasta tavarasta, omistaa vain välttämätön, niin on vapaa liikkumaan kevyesti paikasta toiseen. Köyhällä ei siis saisi olla edes sitä arkkupakastinta, johon kerätä ne marjat ja sienet metsästä ja ahvenet rutakosta, koska paskastin estää muuttamisen. Itse asiassa köyhällä ei saisi olla kotia, ei rakkaita huonekaluja, ei henkilökohtaisia muistoja, eikä harrastuksia, tuskin ihmissuhteitakaan, koska nekin ovat usein toistuvien muuttojen esteenä, lapsista puhumattakaan, huh. Köyhällä saisi olla korkeintaan pari lautasta, armeijan lusikka-haarukka -ruokailuväline, makuupussi ja -alusta. "No mutta, eikö ne tavarat voi olla vaikka siellä lapsuudenkodissa?" kysyy tässä kohtaa richplainaaja. Kas kun kaikilla ei ole mitään lapsuudenkotia. Moni meistä on varttunut vuokra-asunnossa, eikä vanhemmilla ole varallisuutta sen enempää kuin meilläkään. Ei kaikilla tietysti ole vanhempiakaan. "No, jos sulla kerran pitää olla pysyvä koti, niin kannattais sitten ainakin hankkia omistusasunto, kun köyhien vuokranmaksuun menee niin paljon meidän veronmaksajien rahaa! Minä esimerkiksi otin asuntolainan, vaikka tiedänkin, etten pysty omilla työansioillani sitä maksamaan. Ei se haittaa, maksan sen sitten perinnöstäni!" Joopa joo. Monilla meistä ei ole odotettavissa minkäänlaista perintöäkään, ja sitä on toisten vaikea käsittää. Että rahaa ei ole tiedossa mistään, ei nyt eikä tulevaisuudessa, ettei ole mitään minkä varaan laskea, minkä varassa tehdä suunnitelmia ja järkeviä ratkaisuja. Että tuntuu siltä, että kaikki ovet on suljettu, kaikki reitit tukittu, ja viikon jännittävin päivä on tiistai, jolloin leipäjonosta saattaa saada pussin kolhiintuneita omenoita, jos käy oikein hyvä tuuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henna, puhut asiaa!! Olen joskus joutunut puremaan hampaat yhteen ja laskemaan kymmeneen, etten olisi ärähtänyt näille lapsuudenkodista ja perinnöstä puhujille.
      Lapsuudenkoti oli vanhempien vuokrakolmio (50m2). Kun isä kuoli, oli äidin muutettava pienempään vuokrayksiöön (32m2). Ei ole olemassa "lapsuudenkotia", johon jättää tavaroita (tai palata joskus). Ei ole tiedossa perintöjä, kun äidistäni aika jättää (toivottavasti ei vielä aikoihin). Äiti muistuttaa aina, että hän on laittanut eläkkeestä syrjään pikkuisen rahaa ettemme joudu vaikeuksiin, kun tulee hänen hautajaistensa aika. Surullista ajatella, että ikänsä töitä tehnyt ihminen saa lopulta säästettyä itselleen hautajaisrahat. Mutta niin se menee...
      Voimia Sinulle Henna! Samassa (vuotavassa) veneessä ollaan! :)

      Poista
    2. Hahah, siis aivan täydellinen kuvailu, Henna! Ja oikeesti ei niinkun yhtään naurata koska me ei todellakaan kaikki olla samalla viivalla kaikkien ihmisten kanssa. Joidenkin viivat on kultaa ja timanttia ja toisten viivat on tokmannista ostettua...

      Poista
  7. Täyttä asiaa! monen on vaikea astua köyhän saappaisiin (ehkä siksi kun niitä saappaita ei ole ollut varaa edes ostaa :p). Nuo "käy vähemmän ulkona syömässä/kampaajalla/hieronnassa kommentit osoittaa kuinka pihalla keskiluokan Ihmiset on. Muistan kerran kun joku feissari pysäytti kadulla pyytämään lahjoittajaksi jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle, sanoimme että ei ole rahaa antaa 5e joka kuukausi, tyyppi vastasi että " sen kun ostat yhden olut tuopin kuussa vähemmän". Oli hyvä ilme kun sanoimme että ei meillä ole varaa missään pubeissa käydä edes sillä yhdellä tuopilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kun kaveri oli hankkimassa uutta puhelinta köyhänä opiskelijana ja kerto mitä haluaa ja millä hinnalla. Myyjä esitteli toinen toistaan kalliimpia kännyköitä et täähän on VAAN kympin ja viistoista lisää siihen päälle, kato jätät vaan siiderit ja kalliit lounaat ni se on siinä! 🤦🏼‍♀️ Miten voi olla niin vaikee ymmärtää et se 10-15 euroa voi olla vaikka jonkun viikkobudjetti, sillon se ei todellakaan ole mikään pikkuraha. Kaikilla ei ole mistä nipistää.

      Poista
  8. Hyvä ja ajankohtainen teksti. Saan hyvin kiinni aiheesta ja tunnistan hyvin nämä neuvojat. En kuitenkaan ihan pysty kaikkea blogin aiheesta allekirjoittamaan.

    Tulen itse yksinhuoltajakodista, jossa vahva alkoholismi ja äidin usein vaihtuvat ja välillä vähän vaarallisetkin poikakaverit väritti arkea, ja loi turvattomuutta. Ystävän avulla hakeuduin 16-vuotiaana sosiaalitoimen pakeille ja pääsin pois kotoa: Pakkasin tavarat kahteen jätesäkkiin ja muutin kunnan nuorille suunnattuihin tukiasuntoihin. Kotoa mukaan ei jäänyt juuri mitään elämisentaitoja alkaen ruoanlaitosta ja päätyen viisaaseen rahankäyttöön... En osannut juurikaan mitään perusasioita. Tämä tietysti johti vaikka minkälaisiin haasteisiin. Vähistä opintotuista sai ostettua nuudeleita ja ranskanleipää. 90-luvun pikavippi oli ns. Ellos-laina ja sitähän otettiin, vaikka ei ollut mutään tietoa kuinka maksaa se takaisin. Luen itseni niihin, jotka todella tietävät millaista on olla köyhä nuori aikuinen. Olen kokenut alle minimitulorajan elämistä useita vuosia, tiedän mitä on velkaantua pikavipistä tai mitä on tuijottaa lamaantuneena laskupinoa niin, ettei yhtäkään laskua jaksa edes aukaista. Tiedän miltä tuntuu, kun jääkaapissa on 1 ananaspurkki ja seuraava rahapäivä on vasta kolmen viikon päästä... ja viitaten tuolla edellä olleeseen kirjoittajaan, niin tiedän myös, mitä on ottaa lainaa että sain äitini hautajaiskulut maksettua.

    Mun matkan varrelle sattui (onneksi) joukko ihmisiä, jotka eri tilanteissa kertoivat itsestään, omista tavoistaan, kuinka ovat päässeet sinne missä ovat ja myös siitä, miten voisi yrittää säästää. Aivan kysymättä ja röyhkeästi, tuosta noin vaan. Vahvoja ja hyvin menestyneitä naisia, poikakavereiden äitejä, kesätyöpaikan pomo, lukion opettaja... Ja mä kuuntelin. Ajattelin, että kuuntelen herkällä korvalla. Itsestään selvät ja typerät neuvot päästin toisesta korvasta ulos, parhaat vinkit säilöin syvälle muistiin. En ikinä ajatellut että pyytämättä tulleista neuvoista ja elämänohjeista tarvitsisi loukkaantua, päinvastoin aloin miettiä miten just mä pääsisin elämässä sinne minne halusin.

    Tänä päivänä teen unelmatyötäni omasta mielestäni kohtuullisn hyvällä kuukausipalkalla. Olen saanut kaiken ja enemmänkin, mitä koskaan uskalsin vähän päälle 2-kymppisenä opiskelijana toivoa. Näin päälle nelikymppisenä kun taakse katsoo, niin aivan hirveän rankka matka on ollut. Siitä missä olen tänään, on paljolti kiittäminen niitä vahvoja ja upeita matkan varrella tapaamiani naisia, jotka pyytämättä jakelivat nuorelle tytölle elämänohjeita ja neuvoja. Päätin noudattaa neuvoja ja siitä ei omalla kohdallani seurannut muuta kuin pelkkää hyvää.

    Pitkästi näköjään blogiteksti synnytti sanottavaa, mutta ehkä jutun ydin on siinä, että kaikkia 'neuvojia' ei välttämättä kannata lykätä tai kaikista neuvoista loukkaantua. Meillä kaikilla ei ole välttämättä alussa tasavertaisesti mahdollisuuksia, mutta jokainen voi vaikuttaa oman elämänsä suuntaan vahvasti. Jokainen. Ja kaikista tärkeintä on olla onnellinen, itseensä ja elämäänsä. Se jos mikä on tavoittelemisen arvoista.

    VastaaPoista
  9. Ällistyttävää, että Facebook on tänä aamuna poistanut tän sun artikkelin kaikilta jakaneilta! Jonkun rikkaan hermoon on vissiin osunut ja pahasti! Harmittaa, että olivat myös oman pitkän alustukseni aiheeseen poistaneet samalla, kun nuorena sinisilmäisenä menetin luottotiedot avattuani puhelinnumeron yhdelle mukavalle tyypille, joka osoittautui narkkariksi. Hän puhui mulle 3kk:ssa 7000mk laskun ja enhän mä työttömänä saanut sitä millään maksetuksi. Sen jälkeen mulla oli ruokarahaa 5mk päivälle ja tilanne kesti useamman vuoden. Pääsin myöhemmin osa-aikaiseen työhön, mutta ei siitä jäänyt mitään käteen, kun ulosottomies otti osansa. Dyykkasin läheisen Shellin roskiksesta lähinnä pullia, kun muu ei ollut syömäkelpoista. Anoin ruoka-apua diakonissalta ja hän saarnasi mulle ruokakaappien täynnä pitämisestä pahan päivän varalle. No siitä ei ollut tuolloin hyötyä, kun kaupungin soluasunnossa asuessani mun narkkarikämppikset söi munkin ruuat silloin kun niiltä oli rahat loppu... Onneksi elämä on mennyt eteenpäin ja tilanne on nyt toinen, ei rikas, mutta pärjäämme ilman dyykkaamista 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti joku on ilmiantanu mun blogin faceen ja sitä myötä fb on määritelly että se on yhteisönormien vastainen 😡😡😡 Yritän viikonloppuna selvittää mitä sille tekis...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nepsy-perheille apua ja tukea NYT!

Miten pärjään totaaliyksinhuoltajana? Vinkkejä yksinhuoltajalle arkeen!