Psykoterapiaa etsimässä - alkutaipaleella terapiamatkalla

Olen päättänyt vihdoinkin hakeutua psykoterapiaan, koska viime kevät oli niin rankka. Olen vuoden 2019 loppupuolella kamppaillut uupumisen kanssa taas kertaalleen. Viime syksynä meillä oli muutto uuteen asuntoon ja töissä vaihdoin ryhmää, tiimiä ja sielläkin meillä oli muutto ja tilapäiset pienet tilat elokuun ajan. Se kaikki yhdistelmänä oli todella rankka, plus aistiyliherkän jännittäjän kanssa uusi asunto ja päiväkoti. Olin juuri ja juuri pää pinnan yläpuolella menossa parempaan suuntaan vuoden 2020 alussa kunnes korona iski. Hain sairaslomaa töistä ja pääsin sitä kautta työterveyden kautta psykiatrille ja sain b-lausunnon Kelaa varten.


Terapia ei ole kaikille saatavilla


Yritin pari vuotta sitten aloittaa psykoterapian prosessia, mutta se meni liian vaikeaksi ja uuvuttavaksi. Kävin kerran juttelemassa terveydenhuollossa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa joka kertoi että minun pitäisi odotaa kolme kuukautta, varata aikaa lääkärille sekä hänelle vielä uudestaan ennen kuin lääkäri voi kirjoittaa b-lausunnon. Vasta sen jälkeen alkaisi terapeutin etsintä joka sekin on oma iso projektinsa joka voi kestää jopa vuoden. Prosessi päästäkseen psykoterapiaan on todella raskas, kestää liian kauan, on monimutkainen, monivaiheinen ja kallis. Sen takia monella jää terapia saamatta. 


Miten pääsin alkuun?


Sain b-lausunnon työterveyden psykiatrin kautta. Kävin psykiatrilla kaksi kertaa ja toisella kerralla hän kirjoitti lausunnon ja neuvoi miten kannattaa lähteä hakemaan terapeuttia. Hän kertoi, että pääkaupunkiseudulla terapeutit ovat kiven alla ja kannattaakin laittaa usealle terapeutille samaan aikaan sähköpostia. Itse olen laittanu noin 20:lle terapeutille viestiä, puolet heistä on vastannut ettei ole aikoja, osa ei ole vastannut ollenkaan ja olen tällä hetkellä saanut kaksi kokeiluaikaa varattua kahdelle eri terapeutille.

Terapeutin etsiminen on siis haastavaa ihan ensinnäkin sen suhteen, että heitä on tarjolla liian vähän, mutta on myös mietittävä tarkkaan kenellä alkaa käymään. Toimiiko henkilökemiat? Onko terapian suuntaus oikea? Minun tapauksessani terapeutin olisi hyvä olla kokenut trauma-oireiden, masennuksen ja seksuaalisen hyväksikäytön aiheiden käsittelyssä. 





Kun olin siis saanut b-lausunnon, jonka voi laittaa Kelaan korvausta varten, piti lähteä etsimään terapeuttia. Niitä löytyy mm. Minduun ja Kelan sivuilta. Jotkut terapeutit tarjoavat ilmaisia kokeilukäyntejä, osan joutuu maksamaan itse. Kelan (toimeentulotuen) kautta saattaa saada korvattua kolme kertaa kokeilukäyntejä. Tämä lisää taas paperin pyörityksen vaivaa, mutta on pakollista jos ei ole varaa maksaa kokeilukäyntejä itse. Kokeilut ovat todella tärkeitä, koska pitkäaikaiseen terapiaan ei kannata hakeutua vääränlaiselle terapeutille.

Psykiatri neuvoi että terapeuttia hakiessa kannattaa painottaa että on b-lausunto jo valmiina, kertoa lyhyesti minkä takia hakeutuu terapiaan ja että on motivoitunut siihen.

Kun olen löytänyt terapeutin täytän Kelaan korvauslapun ja toivon, että Kela korvaa osan käynneistä. Minulla ei luultavasti silti ole varaa terapiaan edes Kelan korvauksen jälkeen, jolloin voin hakea toimeentulotuen kautta lisäapua. Toinen mistä kuulemma kannattaa kysyä apua terapian maksamiseen on seurakunnat ja diakonia-apu. Tätä varten ei tarvitse kuulua kirkkoon.

Kognitiivinen vai psykodynaaminen terapia, ryhmä- vai yksilöterapia?


Miten valita oikeanlainen terapiamuoto? Näistäkin täytyy jaksaa ottaa itse selvää. Mielenterveystalolla on todella hyvä tietopaketti aiheeseen liittyen, siellä on myös selitetty auki terapioiden eri muodot. Itselläni ei suoraan sanottuna ole vielä hajuakaan minkälaisen terapiamuodon valitsen, ja toivonkin että ensimmäiset terapia-käynnit auttavat tässäkin vähän eteenpäin.

Itse haluan ehdottomasti yksilöterapiaan. Olen joskus psykiatrisen poliklinikan kautta osallistunut ryhmäterapiaan enkä tykännyt siitä ollenkaan. Vaikka kerronkin avoimesti asioistani myös julkisesti, tuntuu oudolta avautua kipeistä asioista rehellisesti huoneelliselle ihmisiä ja terapeutteja. Minua ei myöskään kiinnosta kuunnella muiden ihmisten ongelmia, vaan haluan apua omiini.

Minulla on paljon kaikkea mitä haluan käydä läpi - synnytyksen jälkeinen masennus, paniikkihäiriö ja paniikkikohtaukset, ahdistus, julkisten tilojen pelko, uupumus, äidiksi tuleminen, yksinhuoltajuus, seksuaalinen väkivalta - ja niin edelleen.

Lisäksi on mahdollista hakeutua myös esimerkiksi musiikki- tanssi- tai taideterapiaan tai yhdistää niitä tavalliseen terapiaan.

Missä vaiheessa menen nyt?

Minulla on nyt varattu ajat kahdelle eri terapeutille. Toinen on ilmainen 30min käynti ja toinen 45min käynti joka kustantaa 95 euroa. Saa nähdä miten käy onko minulla tuuria ja terapeutti löytyy pian, vai joudunko etsimään pitkään. 

Työterveyden psykiatri ehdotti, että minun luultavasti kannattaisi käydä terapiassa kaksi kertaa viikossa. Jos valitsen tämän jälkimmäisen terapeutin, maksaa yksi käynti 95 euroa, josta Kela korvaa 57,50 euroa. Eli kuukaudessa, Kela-korvauksen jälkeen terapia maksaisi minulle 300 euroa. Se on todella iso raha! Mutta jos saan rahoituksen järjestettyä on terapia kuitenkin ihan ehdoton apu, ja toivon että sen myötä saisin helpotusta elämääni. Olen kyllästynyt jatkuvaan ahdistukseen, paniikkikohtauksiin ja stressiin. Toivon että terapia auttaa pääsemään eteenpäin vanhoista traumoista.

Kerron täällä heti kun tapahtuu jotain tällä saralla, toivottavasti näistä postauksista on apua jollekin joka haluaisi aloittaa tämän prosessin. Ymmärrän, että koko prosessi tuntuu todella raskaalta aloittaa. 



Muita hyviä linkkejä aiheesta:




















Kommentit

  1. Tästä kirjoituksesta oli minulle todella paljon apua, kiitos! Tiedän jo saavani psykiatrilta b-lausunnon mutta työttömänä olen miettinyt rahoitusta eli sitä saanko omavastuun toimeentulotuesta ja mites noiden kokeilukäyntien kanssa. Tämä oli ihanan selkeä ja tiivis tietopaketti. Kiitos vielä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Köyhä ei kaipaa neuvojasi - lopetetaan richspleinaaminen

Nepsy-perheille apua ja tukea NYT!

Ompeluohje: Näin teet solmupannan