Tinna Henriikka

Sain vihdoin ja viimein korjattua ja huollettua ompelukoneeni. Olen myös tilaillut viime aikoina kankaita ja tässä ensimmäiset ompelut! Noel halusi pitkän hupparipaidan ja housut.  Kangas on Fabrikingista , housujen kaava on oma ja paidan kaava on muokattu Jujunan lasten jumpsuitista , ja lisäsin paitaan vielä ison etutaskun. Huppu oli liian pieni, enkä saanut sitä korjata enää siinä vaiheessa kun lapsi oli sen jo päälle saanut. Hän ei myöskään halunnu että hihansuita tai paidan helmaa viimeistellään. Mikäs siinä, hyvä vain että edelleen äidin ompelemat vaatteet kelpaavat! Äidin silmään vaan ottaa pienet epäkohdat, hehe. Otimme muutaman nopean räpsäisyn vaatteista sateisella pilvisellä ilmalla, mutta olisi kiva ottaa parempiakin kuvia. Noel kun on niin malli luonnostaan! Mitä pidit vaatteista ja kankaasta? Tilasin Fabrikingilta tämän ja kun paketti tuli, Noel tietysti heti kysyi että onko siellä hänellekin kankaita. Sanoin että jos hän tykkää, teen siitä hänelle vaatetta, muuten otan k

Sain toimintaterapeutiltamme vinkin tutustua Viitottu Rakkaus -sivustoon. Meillä on ollut todella käyttöä raivaritilanteissa näille rauhoittumiskeinoille mitä sivustolta on löytynyt ja olemme kokeneet hyväksi muutamat keinot jotka jaan nyt teillekin. Olen tulostanut ja laminoinut seinälle tämän alla olevan taululukon joka löytyy sivustolta täältä.  Olemme käyneet nämä läpi lapsen kanssa yhdessä, mitä kuvat tarkoittavat ja että nämä auttavat häntä rauhoittumaan. Kuvakommunikointi auttaa lasta hahmottamaan paremmin asioita, ja kun kuvat tulevat tutuksi voi niistä olla isokin hyöty. Meillä on tämä alla oleva taukokortti ollut käytössä vasta kaksi kertaa ja heti lapsi tajusi jujun, ja kerran kun tunsin että lapsi on ylikuormittumassa vilautin hänelle korttia ja lapsi lähti heti hakemaan rauhoittumiskuvia.   Tulostin lapselle siis tällaisen ns. time-out kortin jonka avulla saadaan mahdollisesti katkaistua raivari ennen kuin tilanne räjähtää käsiin. Nämä löytyvät Viitottu rakkaus-sivustolta

Elokuun puoliväli toi mukanaan aivan jäätävän väsymyksen. Tuntuu kuin painava viitta olisi jostain tyhjästä ilmestynyt harteilleni. En jaksaisi millään siivota, en jaksaisi hoitaa mitään askareita. Juuri ja juuri jaksan pestä tarpeeksi pyykkiä ja siivota keittiön niin että mahtuu lämmittämään lapselle mikroaterian. Täällä siis mennään sieltä mistä aita on matalin. En ole varma onko sitä aitaakaan enää missään, se on varmaan jäänyt tiskivuoren alle. Perheneuvolaa odottaessa  Saimme ajan perheneuvolaan syyskuun lopulle. Perheneuvolasta soitettiin minulle kun olin pyytänyt sieltä apua. Se käy ainakin Helsingissä helposti nettisivun kautta, Tarvitsen apua -sivun kautta. Sinne kun laittaa yhteystietonsa ja selittää lyhyesti mistä on kyse, he soittavat takaisin 1-3 päivän kuluessa. Sieltä tosiaan soitettiin ja kerroin että olemme jonossa neuvolan kautta psykologin tutkimuksiin. Perheneuvolan ajanvaraaja soitti edelliseen neuvolaan kysyäkseen jonojen pituudesta kun olemme tosiaan jo puoli vu

Saan vähän väliä etenkin instagramin puolella neuvoja (”neuvoja”) tuntemattomilta ihmisiltä liittyen terveyteeni ja ulkonäkööni. Juuri vähän aikaa sitten joku nainen katsoi asiakseen kommentoida elämäntapojani ulkonäköni perusteella, että ne ovat kuulemma todella surkeat.  Mikä saa ihmisen kommentoimaan toisen, ihan randomin ihmisen terveyttä, painoa ja ulkonäköä? Liikuntaa ei jaksa, kun kroppa ja mieli vetää säästöliekillä Itse olen kamppaillut viime vuodet synnytysmasennuksen, muidenkin mielenterveysasioiden, univajeen ja haastavan sekä kuormittavan elämäntilanteen kanssa. Olen kulkenut kuin sumussa, säästöliekillä, vain selviytyen päivästä toiseen. Silloin ei ole voimavaroja miettiä mitä suuhunsa laittaa tai käydä salilla edes kerran viikossa. Kun kehoni on vetänyt monta vuotta vajailla unilla ja kuormittuneena, on haastavaa huolehtia itsestään. Uskokaa tai älkää, olen yrittänyt tsempata liikunnan kanssa, koska sehän on selvä asia että jos on hyvässä kunnossa fyysisesti, jaksaa myös

Kävimme viikonloppuna rannalla uimassa. Ei olla vähään aikaan oltukaan, mutta nyt oli niin lämmin että oli ihanaa käydä pulahtamassa, tosin vesi oli ihan jääkylmää. Tuli puheeksi ystävän kanssa, kuinka monet jättävät ihan pienetkin lapset yksin veteen, ja itse istutaan rannalla. Pieniä lapsia ei voi missään nimessä jättää yksin veteen, vaan aina pitäisi olla kädenmitan päässä! Tästä tuli karu muistutus alkukesästä, kun kävimme lapsen kanssa rannalla. Vaikka kesä alkaa olemaan jo lopuillaan, ajattelin silti muistuttaa tästä, koska tästä aiheesta ei voi puhua koskaan liikaa. Itse olen pelännyt vettä aina, lapsuudessa tulleiden traumojen takia, ja pelkään lapseni kanssa vielä enemmän. Yritän olla siirtämättä pelkoa lapseen, mutta silti haluan hänen oppivan että vedessä pitää olla varovainen. Lapsi on aistiyliherkkä joten on pelännyt ja suorastaan kammonnut vettä pienestä pitäen, mm. suihkut ja hiusten pesut ovat olleet haastavia. Lapsi joskus plumpsahti veden alle leikkipuiston altaassa j

Meillä lapsella on aistiyliherkkyyttä, ja odotamme psykologin tutkimuksia, jos lapsella olisi mahdollisesti jostain diagnoosejakin. Meidän elämän täytyy olla sellaista, että lapsi tietää mitä tapahtuu tänään ja mitä tapahtuu huomenna. Olen tottunut siihen, että selitän juurta jaksain sekä kuvin että sanoin mitä tapahtuu milloinkin. Meillä on seinällä viikkojärjestys, joka kertoo viikon tapahtumat ja käydään ne aina illalla ja aamulla läpi. Se helpottaa arkea, kun ennakoin lapselle, koska hänelle siirtymät ovat vaikeita.  Nyt täytyy taputtaa lasta ja itseänikin olkapäälle, että hyvin ollaan edistytty asioissa!  Eilen lähdimme aamupäivällä hakemaan fb-kirpparin kautta ostamaani pöytää, ja sen jälkeen oli tarkotus tulla kotiin syömään, ja sitten lähteä naamiaiskauppaan ostamaan lapselle monokkeli (ostimme hänelle häihin hienot juhlavaatteet, ja koska sai ”herrasmiehen vaatteet” sen piti kuulemma saada myös monokkeli, koska herrasmiehillä on sellainen). No, lapsi alkoi ärsyyntymään kun san

Olen päättänyt vihdoinkin hakeutua psykoterapiaan, koska viime kevät oli niin rankka. Olen vuoden 2019 loppupuolella kamppaillut uupumisen kanssa taas kertaalleen. Viime syksynä meillä oli muutto uuteen asuntoon ja töissä vaihdoin ryhmää, tiimiä ja sielläkin meillä oli muutto ja tilapäiset pienet tilat elokuun ajan. Se kaikki yhdistelmänä oli todella rankka, plus aistiyliherkän jännittäjän kanssa uusi asunto ja päiväkoti. Olin juuri ja juuri pää pinnan yläpuolella menossa parempaan suuntaan vuoden 2020 alussa kunnes korona iski. Hain sairaslomaa töistä ja pääsin sitä kautta työterveyden kautta psykiatrille ja sain b-lausunnon Kelaa varten. Terapia ei ole kaikille saatavilla Yritin pari vuotta sitten aloittaa psykoterapian prosessia, mutta se meni liian vaikeaksi ja uuvuttavaksi. Kävin kerran juttelemassa terveydenhuollossa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa joka kertoi että minun pitäisi odotaa kolme kuukautta, varata aikaa lääkärille sekä hänelle vielä uudestaan ennen kuin lääkäri vo

Vau! Siirryin omalta alustalta tänne Kaksplussalle ja aivan huippu fiilis! Olen viime vuosina kirjoitellut blogia nimeltä Masentunut mutsi , ja se ei ole enää tuntunut omalta pitkään aikaan. Olen pitkään jo miettinyt mitä tehdä blogille. Mietin ensin koko blogin kuoppaamista ja että keskittyisin sen sijaan instagramiin , olen siellä muutenkin ollut viime vuosina aktiivisempi. Tulin kuitenkin siihen tulokseen että rakastan kirjoittamista enkä ole vielä valmis luopumaan blogista. Tiesin että Masentunut mutsi -nimi ei tulisi olemaan ikuisesti mukanani, ja nyt päätinkin vaihtaa sen Tinna Henriikkaan (jotka muuten ovat etunimeni). Samalla mietin että blogia voisi uudistaa ja kenties muuttaa kokonaan uuteen paikkaan. Joka tapauksessa mutsi-domain pitäisi vaihtaa toiseen. Sainkin sitten paikan Kaksplussalta, ja olen muutoksesta todella innoissani! Tulevaisuudessa tulette siis lukemaan enemmän meidän juttuja, ihan arkisista asioista reissuihin.  Nyt olen täällä Kaksplussalla, ja en vi