Sain lukijalta joululahjayllärin. Eräs ihana nainen halusi lähettää minulle lahjakortin Kangaskapinaan, palan Ainolan kangasta ja terveiset että blogini on mahtava. Kyynelehdin aivan hulluna kun luin kirjettä, siitä että olen rohkea kun avaudun masennuksesta ja olen toiminut vertaistukena monille. <3
Tässä nyt sitten lahjakortin kankaista omalla kaavalla legginsit ja Jujunan kaavalla mekko.
Kangas on Star Warsia tietty. Kangaskapinassa on niin paljon ihania kankaita, että en osannut mitenkään päättää mitä kankaita ostaisin. Näistä kankaista riitti vielä pinkki-keltaisiin legginseihin, kuvaan ne heti kun saan ne ommeltua kasaan.
Siis anteeksi, miten mun jalka oikein taipuu!?
Pitäisiköhän joskus alkaa taas ompelemaan muutakin kuin mekkoja ja legginsejä? Olen niin innostunut näistä, etten osaa muuta ommella tällä hetkellä!
Tiedättekö mitä voisin toivoa synttärilahjaksi!? Poikaystävää joka olisi valokuvaaja. Ei tarvitsisi aina ottaa itse näitä asukuvia…
Tein solmupannan ja esittelin sen instassa , ja useampi halusi ohjetta. Joten täältä tulee ohjetta, toivottavasti siitä on apua pannan tekemiseen! Pannan mitat ja kaava Tein kaavan joka on 24cm korkea (valmis panta on siis 12cm korkea) ja 27cm leveä taitteelta. Kokonaispituudeksi tulee siis n. 53cm. Leveys määrittyy siis tietenkin päänympäryksen mukaan. Minun päänympärykseni on noin 55cm, jos se auttaa hahmottamaan oman pannan mitoitusta. Lisäksi kannattaa huomioda kankaan venyvyys, jos kangas on vaikkapa tiukempaa jc:tä kannattaa lisätä hieman lisää varaa. Jos teet vaikka joustavammasta viskoositrikoosta, kannattaa tehdä hieman tiukempi panta. Tämä on tosin aika helposti jälkikäteenkin korjattavissa, koska solmua ommellessa voi vielä ottaa sisään lisää, eli kannattaa mieluummin aluksi tehdä hiukan liian iso jos miettii kokoa. Tässä kaavassa on mukana n. 1cm saumanvarat. Itse ompelin tavallisen koneen siksakilla ja solmukohdan suoralla, koska saumurini on rikki ja kaipaa huoltoa. Tämän
Aika ajoin luen artikkeleita joissa joku on käyttänyt vain kahdeksan euroa viikossa ruokaan tai ”näin pärjäät satasella kuukauden!”. Joka kerta minulla nousee verenpaineet näitä lukiessa. On ihan kiva jos jaetaan vinkkejä kuinka tehdä mahdollisimman halvalla ruokia tai kuinka säästää rahaa. Usein ne vain ovat vähävaraisen näkökulmasta holhoavia ja nöyryyttäviä muka-neuvoja. ”Voit säästää jättämällä kampaamokäynnit ja hieronnat väliin!”, ihan kuin köyhällä olisi sellaiseen säännöllisesti varaa. Pahimpia artikkeleita ovat ne, joissa joku hyvätuloinen, korkeassa asemassa oleva tyyppi "kokeilee köyhyyttä" ja elää jollain muutamalla satasella pari viikkoa tai kuukauden. Tällaiset kokeilut ovat todella turhia ja lisäksi alentuvia köyhiä kohtaan, koska on mahdoton tietää minkälaista köyhän elämä on parin viikon/kuukauden kokeilun perusteella. Näissä kokeiluissa ei lasketa mukaan kaikkea kuitenkaan, kun kaapista löytyy hätävarariisit, hernarit ja parmesanit eikä tarvitse murehtia v
Luin juuri todella hyvän artikkelin Diakin sivuilta, Niina Mäenpään kirjoituksen siitä kuinka yhteiskuntajärjestelmä ei tunnista, tunnusta tai tue nepsy-perheitä. Nepsyllä tarkoitetaan lapsia joilla on neuropsykiatrisia haasteita kuten ADHD, ADD, Tourette tai autisminkirjo. Nepsyperheiden apu ja tuki on pirstaloitunutta, vaikeasti saatavilla ja riippuu paikkakunnasta että minkälaista apua saa. Vanhemmat uupuvat ja lasten haasteet eskaloituvat kun kukaan ei kuuntele tai usko ja apua on vaikea hakea ja etenkin saada. Itsellänikin on tästä kokemusta. Miksi kukaan ei usko? Itse olen aavistanut jo lapseni vauva-aikoina että hänessä on jotain erikoista. Hän mm. itki todella paljon ja pelkäsi kovia ääniä. Olen hetki sitten kirjoittanut postauksen aiheesta, miten huomasin lapsestani että hän on aistiyliherkkä - sen voit lukea täältä . Meidän perheemme suurimpana haasteena on aina ollut se että haasteet näkyvät vain ns. turvallisessa paikassa mikä on useimmiten meidän koti (ja isovanhempien l
Kommentit
Lähetä kommentti