Tinna Henriikka

Se on vihdoin täällä! Kehopositiivinen kalenteri, jonka kuvauksissa kävimme poikani kanssa viime vuoden puolella. Kuvaukset olivat todella rennot ja muutenkin upea kokemus. Haluaisin vain osallistua kaikkiin kuvauksiin mitä on olemassa, on todella kivaa olla kuvattavana!  (mallitoimistot hei, täällä ois yks plusmalli! huhuu!)  Poikani oli ensin sitä mieltä että ei aio tulla mukaan kuvaan, mutta lopulta sitten tulikin kun alkoi kiinnostaa että mitä äiti tekee. Poika on niin linssilude, ja hänellä itseasiassa on enemmän mallikokemusta kun äidillään! * Postauksessa on minun alusvaatteet saatu yhteistyönä  Lumingerielta * Lapsi ihmetteli että miksi äidille piirretään vatsaan glitterillä. Alusvaatteet saatu yhteistyössä Lumingerielta. Minusta on tärkeää näyttää pojalleni, että äiti on sinut kehossaan ja sitä kautta näyttää positiivista kehonkuvaa. Vaikka en aina olekaan sinut itseni kanssa, en koskaan poikani kuullen hauku itseäni. Myös lapsi opettaa äitiään – hän näkee minut kauniina juuri

Kodin Kuvalehti haastatteli minua synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja vauvavuoden uupumuksesta ja yksinäisyydestä. Koko jutun voit lukea  TÄÄLTÄ .   ”Yhteiskunnassa toitotetaan täydellistä äitiyttä, jota ei ole olemassakaan. Äitiydestä annetaan ruusuinen kuva, ja jos se olekaan niin ruusuista, aletaan miettiä, mikä minussa on vikana. Niitä tunteita on tosi vaikea käsitellä yksin omassa päässään”, Tinna sanoo. Hän toivoo, että synnytyksen jälkeisestä masennuksesta puhuttaisiin enemmän. Että se otettaisiin tosissaan. Ei soimattaisi, syyllistettäisi tai sanottaisi, että mitäs hankit lapsia. ”Kun äiti on uupunut, ei sanottaisi vain, että sitä se äitiys on. Jotkut jaksavat raskaita asioita enemmän, jotkut vähemmän.” Tinnan olo paranee pikkuhiljaa. Lapsi nukkuu välillä, eikä ole enää niin kiinni äidissä.    

Naistenlehdet ovat täynnä pukeutumisohjeita tietyille vartalotyypeille. Etenkin tammikuussa lehdet täyttyvät lisäksi kinkunsulattelu- ja kesäkuntoon viikossa – otsikoista. Minun kuuluisi käyttää pystyraitaa vaakaraidan sijaan, koska muuten näytän lihavalta, korostaa vyötäröä isojen linjojen sijaan, koska muuten näytän lihavalta. MUTTA MINÄHÄN OLEN LIHAVA! Miksi en saisi pukeutua juuri niin kuin itsestäni hyvältä tuntuu? Itse olen näiden yleisimpien vartalotyyppi-ohjeiden mukaan jotain X- ja O-vartalomallin väliltä. Katsoin huvikseni minkälaisia vaatteita minun kuuluisi eksperttien mukaan pukea. O-vartalo O-vartaloinen on mehukas omena, jolla on pyöreyttä vatsan, lantion ja takapuolen seudulla. Myös rinnat ovat tavallisesti suuret. Omenaleidi on tavallisesti vähintään kokoa 42. Yleisin virhe on peittää pömpöttävää vatsaa kaavuilla ja jättitunikoilla, sillä todellisuudessa ne vain suurentavat. Hyvin leikatut ja istuvat vaatteet tuovat O-vartaloisen muodot esiin telttoja paremmin. Yläosaa

Sain lukijalta joululahjayllärin. Eräs ihana nainen halusi lähettää minulle lahjakortin Kangaskapinaan, palan Ainolan kangasta ja terveiset että blogini on mahtava. Kyynelehdin aivan hulluna kun luin kirjettä, siitä että olen rohkea kun avaudun masennuksesta ja olen toiminut vertaistukena monille. <3 Tässä nyt sitten lahjakortin kankaista omalla kaavalla legginsit ja Jujunan kaavalla mekko. Kangas on Star Warsia tietty. Kangaskapinassa on niin paljon ihania kankaita, että en osannut mitenkään päättää mitä kankaita ostaisin. Näistä kankaista riitti vielä pinkki-keltaisiin legginseihin, kuvaan ne heti kun saan ne ommeltua kasaan. Siis anteeksi, miten mun jalka oikein taipuu!? Pitäisiköhän joskus alkaa taas ompelemaan muutakin kuin mekkoja ja legginsejä? Olen niin innostunut näistä, etten osaa muuta ommella tällä hetkellä! Tiedättekö mitä voisin toivoa synttärilahjaksi!? Poikaystävää joka olisi valokuvaaja. Ei tarvitsisi aina ottaa itse näitä asukuvia…