Tinna Henriikka

Pääsin testaamaan  Jujunan Mystique mekkokaavaa , joka tulee myyntiin 31.10. Sain valita yhden mekkomallin, jonka toteutan oman mieleni mukaan. Kävin Eurokankaassa ja löysin palalaarista vihreän trikoopalan joka sopi täydellisesti yhteen ewok-printtikankaan kanssa, jonka bongasin pakalta. Yleensä käytän todella paljon punaisia, violetteja ja pinkkejä värejä vaatteissa, sen takia oli kiva kokeilla vähän jotain erilaista kerrankin. Valitsin malleista Mystical Pockets-mallin pitkillä hihoilla, koska ra-kas-tan mekkoja joissa on taskut. Mielestäni kaava oli hauska, kun sivussa on palat, jotka vain huusivat saada jonkun kivan printtikankaan. Olen viimeisen 1,5 viikkoa kärsinyt flunssasta, ja sain alkuviikosta jo mekon ommeltua, mutta kuvien ottamisessa kesti koska en päässyt ylös sängystä. Otin sitten eilen muutaman otoksen flunssassa, ja meni hermo kun en jaksanut säätää kameraa ja kaikki poseeraukset näyttivät iiiihan dorkilta. Päätin sitten olla totaali-dorka (=oma itseni) ja laittaa näm

Kampanja nimeltä  #metoo  leviää netissä kaikkialla.  Jenkkinäyttelijä Alyssa Milano pyysi Twitterissä viime sunnuntaina kaikkia seksuaalista häirintää kokeneita naisia vastaamaan viestiinsä Me too. Milano kertoi saaneensa idean ystävältään, että jos kaikki seksuaalista häirintää kokeneet naiset kirjoittaisivat statukseensa “Me too”, saisivat ihmiset käsityksen ongelman laajuudesta. Olen itsekin useampaan kertaan jo kirjoitellut seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta, mutta siitähän ei voi koskaan kirjoitella liikaa. Itseäni on häirinnyt tämän kampanjan yhteydessä että edelleen vuonna 2017 vähätellään kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä. Olen seurannut somessa keskusteluita joissa miehet ja yllättävää kyllä naisetkin vähättelevät seksuaalista häirintää ja nauravat. Sanovat että  kyllä kaikesta keksitään loukkaantumisen aihetta . Ilkeitä kommentteja netissä Minusta aiheen vähättelystä kertoo jo se, että koko puolivuotisen bloggaajan urani aikana en ole saanut yhden yhtäkään inhott

uinka kertoa lapselle siitä, että äiti on masentunut? Itse en ole (vielä) kovinkaan seikkaperäisesti kertonut lapselleni, että olen masentunut. Meidän perheessä kyllä sanoitetaan paljon tunteita ja puhumme paljon erilaisista asioista. Lapsi kyselee ja minä vastailen. Useimmiten jos tiuskin, olen vihainen, itken tai raivoan selitän lapselle minkä takia. Sanoitan paljon lapsen tunteita (“olet varmasti väsynyt, ja sen takia kiukuttaa helposti), mutta myös omiani. Sillä tavalla lapsi ehkä pikkuhiljaa ymmärtää, että äiti voi myös olla väsynyt ja surullinen, mutta se ei ole lapsen syytä. Sain kaveriltani oppaan,  “Miten autan lastani?” . Se on opas vanhemmille, joilla on mielenterveysongelmia.  Opas on ilmainen, ja sen voi tilata kotiin tai ladata PDF:nä koneelle ( täältä, klik ). Oppaassa käydään läpi sitä, miten lapsi saattaa reagoida vanhemman mielenterveysongelmaan.  Joistakin lapsista saattaa tulla hiljaisia, toisista kiukkuisia tai mielisteleviä vanhempia kohtaan. Jotkut lapset eivät r

Luin  Ylen artikkelin  jossa kerrotaan että raiskauksen uhrit kokevat edelleen vähättelyä ja huonoa kohtelua lääkäreiltä, poliiseilta ja hoitohenkilökunnalta. Tämä on hyvin tuttua myös minulle. Kun minut raiskattiin, soitin heti poliisille ja he tulivat hakemaan minua poliisilaitokselle saman tien tutkimuksiin ja kuulusteluun. Matkalla poliisilaitokselle oksensin päälleni (tosin onneksi todella vähän ja “vaan” sappinesteet) kun olin niin shokissa, enkä saanut käydä pesemässä edes käsiäni. Ehkä sen takia että olin myös matkalla lääkärintutkimukseen, mutta oli kuitenkin aika nöyryyttävää istua siellä puoli päivää sappinesteet sylissä. Kuulin oven läpi kun poliisit jotka olivat minut kotoa hakeneet selittivät jollekin toiselle poliisille minun tapaustani. Se tuntui absurdilta. Onneksi kukaan ei kuitenkaan vähätellyt kokemustani, tai epäillyt sanaani. Pääsin heti poliisin kautta lääkärintutkimukseen. Lääkäri ei oikein tuntunut tietävän mitä tekee, ja yhdessä vaiheessa kutsui toisen lääkäri