Tinna Henriikka

Kaksplussalla on käynnissä verkostobloggaajien joulukalenteri, käy katsomassa edellinen luukku tästä - Nutturalla blogista! Rakastan joulun aikaan katsella jouluhömppäelokuvia. Ne ovat kliseisiä, niin amerikkalaisia kun voivat olla, täynnä rakkautta, itsestäänselviä juonenkäänteitä, joulua niin överisti että meinaa tulla pipari-glitter-oksennus. Ja oletteko muuten huomanneet, että näissä elokuvissa on usein kiireinen sinkku ura-nainen jolla ei ole aikaa kenellekään muulle kuin itselleen ja työlleen, perhe painostaa että nyt pitäisi kuule jo perustaa perhe ja löytää rakkautta, ja sitten lopulta aina, ah, prinssi pelastaakin naisen sinkkuudelta ja työnteolta! Ja nainen vihdoin ymmärtää, että tärkeintä maailmassa onkin miehet ja perheen perustaminen *tähän piru-emoji*. Mutta silti, jokin näissä leffoissa ainakin minua viehättää. Laitan alle muutaman vinkin joululeffoista Netflixistä, joita olen katsonut viime aikoina.  Holiday home makeover with Mr. Christmas Siis tämän amerikkalaisemmaks

Kaksplussalla on käynnissä verkostobloggaajien joulukalenteri, käy katsomassa edellinen luukku tästä! Olen rakastanut joulua ihan pienestä asti. Muistan kun olimme pieniä, että halusin koristella koko kodin aina niillä samoilla koristeilla mitä aina ennenkin. Äitini ei voinut kestää sitä, että sai lapsekseen super-jouluihmisen, hän kun ei niin paljoa ole koskaan joulusta välittänyt. Kun muutin omilleni olen aina tykännyt koristella kodin joulun viettoa varten. Vanhempani ovat muuttaneet paljon paikasta toiseen ja maasta toiseen ja olen viettänyt monen monta joulua ulkomailla, mm. Ranskassa ja Belgiassa.  Nyt kun itselläni on lapsi haluan luoda hänelle myös kauniita, hauskoja ja ihania joulumuistoja. Onnekseni olen onnistunut luomaan omasta lapsestani super-jouluihmisen myös!  Joulun tunnelma ja lapsuuden nostalgia Kuten sanottu, rakastan sitä lapsuuden nostalgiaa mikä jouluun liittyy. Ymmärrän hyvin, että jos lapsuuden jouluista ei ole hyviä muistoja ei myöskään aikuisena joulu välttäm

"Näytät hyvin syöneeltä” ”No nyt on naisella iso perse!” ”Kato vähän itteäs miltä näytät” ”Onpa isot hinkit!” ”Katsokaa miten lihavia naisia on liikkeellä!” ”Mutta kun ylipaino on terveysriski…” Okei, postauksen otsikko on tahallaan hieman provosoiva, mutta siltä minusta usein tuntuu. Isot, mahtavat, vaaralliset kurvit omaavana olen saanut osani tuntemattomien (miesten) kommentoinnista kadulla, bussissa, baareissa ja netissä. Olen todella, todella kyllästynyt siihen että joudun kuuntelemaan tuntemattomien kommentointia kehostani, painostani ja ulkonäöstäni. Välillä tuntuu, että joidenkin ihmisten mielestä on hyväksyttävää haukkua ylipainoista ihmistä, vedoten ties mihin terveys- ja muihin seikkoihin. Länsimainen yhteiskunta on muovaantunut sellaiseksi, että hyväksytty muotti ihmisille on kirjaimellisesti todella kapea. Tanssi on opettanut hyväksymään itseni​ Tanssiessani mm. dancehallia ja afrikkalaisia tansseja tunnen itseni enemmän hyväksytyksi kuin länsimaisessa ihanteessa. Dan

Imetyksen vaikeudesta ei puhuttu oikeastaan mitään raskausaikana. Saatettiin joskus mainita, että joillakin se ei onnistu heti, mutta onnistuu sitten kun vain harjoittelee. Muistan kuinka perhevalmennuksessa katsoimme videon imetyksestä. Videolla nainen imettää lasta metsässä sillalla, puro solisee alla. Kaikki on ihanaa ja kaunista. Toisessa kohtauksessa nainen istuu sohvalla imettämässä, ja selostaja sanoo että puoliso voi sitten äidille tuoda lehtiä, ruokaa ja juomaa sohvalle. Siinä sitten yksinhuoltaja-äitinä istuin siellä itku kurkussa ja mietin että miten yksin olenkaan. Muutenkin tuntui että perhevalmennuksessa, neuvolassa tai ylipäätään missään ei sanottu sitä että imetys saattaa olla todella hankalaa.  Varsinkin sektion jälkeen maito saattaa nousta vasta monen päivän päästä kunnolla. Imetysasentoa voi olla vaikea löytää, hartiat kivistävät jännityksestä, imuote pitää olla oikea. Tissisi saattavat olla suihkutissit, jotka suihkuttelevat maitoa joka paikkaan ja vauva saa liikaa

Minulta usein kysytään että miten olen hyväksynyt itseni, kasvattanut itsetuntoani, ollut välittämättä kiloistani ja oppinut olemaan tyytyväinen peilikuvaani. Siihen ei oikein ole mitään yksiselitteistä vastausta, eivätkä kaikki keinot toimi kaikille. Meillä kaikilla on omat taustamme, traumamme ja tapamme käsitellä asioita ja ympäröivää maailmaa. Mitä kaikkea sitten tarvitaankaan itsensä hyväksymiseen? Päätin luetella kahdeksan asiaa joiden ansiosta olen itse oppinut hyväksymään itseni ja elämään rennompaa elämää. 8 vinkkiä kuinka alkaa hyväksymään itsensä 1. Ympäröi itsesi ja myös some positiivisilla ja voimaannuttavilla ihmisillä Olen saanut paljon voimaa, itsetuntoa ja myötätuntoa itseäni kohtaan seuraamalla instassa itseni näköisiä ihmisiä. Kun näen että minun kokoinen ja näköinen ihminen julkaisee kuvia itsestään ja vaikuttaa itsevarmalta, se antaa positiivista esimerkkiä itsellenikin. Vinkki toimii muutenkin parempaan mielenterveyteen - jos jonkun päivitykset tai jatkuvat uutisl

Olen aiemminkin kertonut blogissani, että minut on raiskattu vuosia sitten. Silloin jännitti todella paljon kertoa julkisesti tästä koska edelleen aiheeseen liittyy paljon tabuja, häpeää, syyllistämistä ja itsesyytöksiä. Nykyään minua hävettää paljon vähemmän koska olen puhunut aiheesta ääneen. Totuus on että uhrien ei tarvitsisi koskaan hävetä, eikä uhria saisi syyllistää, mutta sitä ikävä kyllä edelleen tapahtuu. Sen takia aiheesta täytyy puhua. "Trauma on ihmisen psyykkisen sietokyvyn ylittävä järkyttävä kokemus, johon liittyy kuolemanpelkoa ja syvä avuttomuuden tunne. Trauma syntyy, kun henkilö joutuu kokemaan, näkemään tai olemaan vastatusten tapahtuman kanssa, joka on hänelle hallitsematon ja sietämätön. Tilanteeseen liittyy voimakkaiden tunteiden lisäksi oman tai toisen fyysisen koskemattomuuden merkittävä vaarantuminen, vakava loukkaantuminen, kuolema tai niiden uhka. Yksikin tapahtuma, johon on liittynyt voimakas pelkotila, turvattomuus, manipulatiivinen petos tai sokki,

Hemmetin korona, ajattelen melkein päivittäin. On tämä vuosi kyllä ollut niin kummallinen ja ahdistava. Pelko omasta tai läheisten sairastumisesta, mitä uskaltaa tehdä, ketä uskaltaa nähdä ja kuinka kauan tämä kestää? Tuleeko rokote, uskaltaako sen ottaa, auttaako se? Miten käy työ- ja taloustilanteen? Huh. En ole jaksanut kirjottaa, lukea tai puhua koko pandemiasta, kun se kyllästyttää ja pelottaa ja ottaa päähän. Mutta aloin miettimään että on koronan jälkeen tullut muutamia hyviäkin asioita, jotka saisi mielellään jäädäkin tavaksi. Mitä ne ovat?  1. Ei puolikuntoisia lapsia päiväkotiin Voi kunpa saisimme yhteiskunnan, jollaisessa ei tarvitsisi pelätä potkuja jos on lapsen sairauden ajan pois töistä. Etenkin meillä yksinhuoltajilla, tai vaikkapa vanhemmilla jotka kummatkin tekevät vuorotyötä voi olla todella vaikeaa sovittaa työ- ja perhe-elämää. On haastavaa kun on kova paine viedä räkäinen ja puolikuntoinen lapsi hoitoon, ja aina olisi parempi lapsellekin sairastaa kunnolla kotona.

Jaoin pyynnöstä instagramissa seuraajille yhden keskiviikko-päivän meidän arjesta. Tällä hetkellä arki on kovin epätasaista osa-aikatyön takia, joten tämä keskiviikko ei ollut kuten kaikki muut keskiviikot. Jokainen viikko on vähän erilainen, mutta se sopii tässä elämäntilanteessa.  7.30-9.00 Heräämme yleensä puoli kahdeksan maissa, lapsi saattaa herätä jo hieman aikaisemmin. Aamupala, piirretyt, legoleikit kuuluvat yleensä aamurutiineihin. 8.30 aikoihin pyrimme lähtemään eskariin joka alkaa 9.00. 9.00-10.00 Kun olin saanut lapsen vietyä eskariin lähdin kohti postia, siellä odotti paketti: lapsen yksi joululahja! Ostin lelut24.fi kautta iWALLZ legoseinän! Käykää tsekkaamassa, itse olin ainakin ihan fiiliksissä näistä, niistä tulee tosi hieno lisä meidän legopöydälle!  Kotona ehdin syödä aamupalaa ja katsoa hetken jouluhömppäleffaa. Sen jälkeen olikin aika rientää terapiaan - olen meinaan vihdoin ja viimein vuosien odottelun jälkeen jaksanut käydä prosessin läpi ja löytänyt itselleni ps

Sen jälkeen kun sain lapsen olen joutunut opettelemaan kaikenlaista. Yksi näistä asioista on ehdottomasti se että opettelen sanomaan ei.  Kuva: Heidi Romo Kiltille ihmiselle joka haluaa miellyttää muita voi olla todella haastavaa kieltäytyä asioista. Itse haluaisin pystyä auttamaan kaikkea ja kaikkia maailmassa. Olen aina ensimmäisenä ilmoittautumassa muuttoavuksi, lainaamaan kaikenlaista ja tarjoamaan apukäsiä milloin mihinkin. Kun minusta tuli totaaliyksinhuoltaja olen tajunnut että oma aikani ja voimavarat eivät riitä kaikkeen omaankaan - pitää oppia kieltäytymään asioista. Etenkin niistä asioista jotka eivät palvele itseäni tai pelkästään syövät omia voimiani.  Yksinhuoltajuus ja äidiksi tuleminen on jollain tapaa auttanut tässä asiassa automaattisesti, koska ihmiset ymmärtävät että minulla on omassa elämässä jo kädet täynnä. Ne jotka eivät tätä ollenkaan ymmärrä eivät ansaitse paikkaa elämässäni muutenkaan.  Kuva: Heidi Romo Minulla on lähipiirissä paljon muitakin yksinhuoltajia j

Löysin vähän aikaa sitten loistavan sivuston: erityisvoimia.fi . Olen ehtinyt käydä sivustosta läpi vain pienen osan vasta, mutta törmäsin tällaiseen stressiprofiiliin. Täytin sen meidän kummankin puolesta, lapsen sekä itseni, ja esittelenkin nämä tässä postauksessa nyt.  VIISI HYÖTYÄ STRESSIPROFIILIN KÄYTTÄMISESTÄ   1. Erotat lapsen persoonan ja stressireaktion. 2. Ymmärrys lisääntyy ja arki tasapainottuu. 3. Pärjäät paremmin arjen pulmatilanteissa. 4. Sopii myös kouluun ja päiväkotiin. 5. Opit havainnoimaan myös omaa kuormittamistasi . (erityisvoimia.fi) Lapsen stressiprofiili Vihreä olotila: Millainen olet parhaimmillaan? - iloinen - innostuva - rauhallinen - keskittynyt - kiinnostunut kaikesta Mikä auttaa pysymään vihreällä? - riittävä uni - ruoka ja välipalat - ei liikaa melua ja menoja - tabletti / piirretyt rauhoittumiseen - maja / oma tila rauhassa - legojen rakentelu, rauhallinen leikki - kirjan lukeminen / äänikirja - rauhoittuminen kotona Olen huomannut että mitä vähemmän ju